Elämäni paras, hienoin, tapahtumarikkain, kuumin, kiireisin ja vähiten nukuttu kesä. Eikä se todellakaan ole vielä ohi, en jaksa stressata vielä koulua, nautitaan nyt tästä parista viikosta vielä. Ja oikeastaan toissapäivänä kirjakaupassa tulin iloiseksi koulujen alkamisesta. Tulin siis kotiin viikko sitten, kolmen päivän päästä lähden takaisin Pohojammaalle. Enkä ole tehnyt yhtään mitään, ja se oli tosi vaikeaa aluksi, kun oli tottunut viimeisen kuukauden aikana olemaan koko ajan menossa johonkin suuntaan. Ja justiin, kun tähän alkaa tottua, lähden takaisin. Olen onneksi selvinnyt kansanmusiikkijuhlien sekä komediakesän kuva-urakasta täällä ollessani, mikä on ollut suurin syy siihen miksen ole kirjoittanut, vaikka mieli olisi tehnyt, mutta "en voi koska ei ole saanut käytyä kaikkia kuvia vielä läpi".
Kaustinen folk music festival. Mulla oli niin kivaa ja ihanaa ja hauskaa ja mukavaa etten kestä. Hommaa oli välillä enemmän kuin tarpeeksi, ja välillä kävelin monta tuntia ympyrää, kun ei ollut muka mitään tekemistä. Sitten, kun tekemistä tuli, tuli kaikki yhtäkkiä päällekkäin, purku, soittokeikka, jonkun artistin opastus ja lapun juokseminen jonnekin. Mutta silti, se, että olin töissä, teki minun festareista niin paljon paremmat ja antoisammat kaikilla tavoin. Oli ihan mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin, sellaisiin, joihin ei olisi muutoin tutustunut kuin työntekijöiden&talkoolaisten taukotilassa taivastelemassa kuumuutta. Oli ylipäänsä mahtavaa olla osana tekemässä Kaustisen kansanmusiikkijuhlia. En enää kykene muistamaan tuolta viikolta mitenkään kaikkea, tapahtumat alkavat mennä yhdeksi suureksi puuroksi. Mukulamatinea ja etenkin näppärit oli taas tosi hieno, Juha Kujanpää Ensemble ylihyvä, mikä se mies oikein on? Sitten oli vielä ne monet yhtyyet, joitten keikoilla oli jäätävät reivit. Älytön meininki koko viikon. Töissä ja öissä, joka ilta nuotiolla aamuun asti, aamulla töihin, älyttömän hienoja esiintyjiä joka päivä, mukavia ja avoimia ihmisiä festivaalialue täynnä, hyvää ruokaa (kiitos festivaaliravintola ja Amica!), uudet tutut (joista suuren osan nimiä en tietenkään tiedä, mikä ärsyttää minua ylipaljon). Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka pitkään. Voisin ylistää tuota viikkoa vaikka kuinka kauan, sanat eivät riitä. Ensi kesän juhlia odotellessa.
Sitten oli vielä Kaustisen Komediakesä. Meleko mielenkiintoinen kokemus ukkosineen, ihmisineen, darroineen, kasaamisineen ja purkuineen. Oli kylmä ja aurinko paistoi aina väärään aikaan. Oli silti hauskaa, sekä kivaa tehdä ensimmäistä kertaa yksin valoja.
Tuntuu, että tuo kuukausi jotenkin kasvatti minua tosi paljon. Ottamaan vastuuta, olemaan avoimempi ja rohkeampi.
Ja sitten vielä paljon kuvia, ja lisää löytyy täältä.
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti