"Matkalippu on ainoa ostos, joka tekee sinusta rikkaamman"

Elämäni paras, hienoin, tapahtumarikkain, kuumin, kiireisin ja vähiten nukuttu kesä. Eikä se todellakaan ole vielä ohi, en jaksa stressata vielä koulua, nautitaan nyt tästä parista viikosta vielä. Ja oikeastaan toissapäivänä kirjakaupassa tulin iloiseksi koulujen alkamisesta. Tulin siis kotiin viikko sitten, kolmen päivän päästä lähden takaisin Pohojammaalle. Enkä ole tehnyt yhtään mitään, ja se oli tosi vaikeaa aluksi, kun oli tottunut viimeisen kuukauden aikana olemaan koko ajan menossa johonkin suuntaan. Ja justiin, kun tähän alkaa tottua, lähden takaisin. Olen onneksi selvinnyt kansanmusiikkijuhlien sekä komediakesän kuva-urakasta täällä ollessani, mikä on ollut suurin syy siihen miksen ole kirjoittanut, vaikka mieli olisi tehnyt, mutta "en voi koska ei ole saanut käytyä kaikkia kuvia vielä läpi".

Kaustinen folk music festival. Mulla oli niin kivaa ja ihanaa ja hauskaa ja mukavaa etten kestä. Hommaa oli välillä enemmän kuin tarpeeksi, ja välillä kävelin monta tuntia ympyrää, kun ei ollut muka mitään tekemistä. Sitten, kun tekemistä tuli, tuli kaikki yhtäkkiä päällekkäin, purku, soittokeikka, jonkun artistin opastus ja lapun juokseminen jonnekin. Mutta silti, se, että olin töissä, teki minun festareista niin paljon paremmat ja antoisammat kaikilla tavoin. Oli ihan mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin, sellaisiin, joihin ei olisi muutoin tutustunut kuin työntekijöiden&talkoolaisten taukotilassa taivastelemassa kuumuutta. Oli ylipäänsä mahtavaa olla osana tekemässä Kaustisen kansanmusiikkijuhlia. En enää kykene muistamaan tuolta viikolta mitenkään kaikkea, tapahtumat alkavat mennä yhdeksi suureksi puuroksi. Mukulamatinea ja etenkin näppärit oli taas tosi hieno, Juha Kujanpää Ensemble ylihyvä, mikä se mies oikein on? Sitten oli vielä ne monet yhtyyet, joitten keikoilla oli jäätävät reivit. Älytön meininki koko viikon. Töissä ja öissä, joka ilta nuotiolla aamuun asti, aamulla töihin, älyttömän hienoja esiintyjiä joka päivä, mukavia ja avoimia ihmisiä festivaalialue täynnä, hyvää ruokaa (kiitos festivaaliravintola ja Amica!), uudet tutut (joista suuren osan nimiä en tietenkään tiedä, mikä ärsyttää minua ylipaljon). Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka pitkään. Voisin ylistää tuota viikkoa vaikka kuinka kauan, sanat eivät riitä. Ensi kesän juhlia odotellessa. 

Sitten oli vielä Kaustisen Komediakesä. Meleko mielenkiintoinen kokemus ukkosineen, ihmisineen, darroineen, kasaamisineen ja purkuineen. Oli kylmä ja aurinko paistoi aina väärään aikaan. Oli silti hauskaa, sekä kivaa tehdä ensimmäistä kertaa yksin valoja.

Tuntuu, että tuo kuukausi jotenkin kasvatti minua tosi paljon. Ottamaan vastuuta, olemaan avoimempi ja rohkeampi. 

Ja sitten vielä paljon kuvia, ja lisää löytyy täältä.

"Tuo sinun elämä on kyllä yhtä matkalaukku-elämää"

Eikä se minua yhtään haittaa, tykkään siitä tosi paljon. En osaa olla ollenkaan paikoillaan. Etenkään siellä, missä sillä hetkellä asun. Kotona oli ihan kivaa, käydä äidin kotipaikassa, olla koirien kanssa, käydä Juhannusnäyttelyssä, nähdä kummipoikaa ja sen isosiskoa, olla isän ja veljen ja äidin kanssakin välillä sekä nähdä isovanhempia. Kuitenkin jo viimeistään ensimmäisen viikon jälkeen kyllästyin. Sitten tingattiin mummin kanssa siitä, onko hyvä asia vai huono asia elää sellaista matkalaukkuelämää, kuten mummi asian ilmaitsi, eikä ollut tietenkään yhtään innoissaan siitä, että pieni lapsenlapsi seikkailee tuuliviirinä maailmalla. Pakkasin siis rinkkani niin täyteen tavaraa, ettei siihen olisi mahtunut enää yhtään mitään ja se painoi aivan varmasti ainakin kolmekymmentä kiloa! Otin selloni ja junailin Rovaniemeltä Kokkolaan, ja sitten Kaustisen ja rinkan tyhjennyksen kautta Seinäjoelle.

Provinssi oli kyllä kieltämättä kokemus. Kuten Seinäjoen leirintäkin. Oon aika sanaton. Perjantain talkoilin ja lauantain olin vain. Vähän jäi harmittamaan ensikertalaisuudesta johtunut sähellys, eikä oikein tiennyt missä olisi pitänyt olla milloinkin ja muutama keikka meni vähän ohi. Mutta silti, ne mitä näin, oli suurimmaksi osaksi mahtavia. Pariisin Kevät oli ihana ja mahtava. Jenni Vartiainen oli ihana ja mahtava, eikä itku ollut kaukana, vaikken sitä juurikaan ole aiemmin kuunnellut. Haloo Helsinki oli yllättävän hieno, vaikken sitäkään ole kuunnellut koskaan. Ja tänään en ole muuta tehnytkään. Vähän itkettää etten pääse Ruisrockiin, siellä olisi niin paljon hyviä esiintyjiä etten kestä.

Nyt on aikaa vain soitella ja olla, tehdä mitä lystää ylhäisessä yksinäisyydessä Kaustisella. Tai niinhän sitä luulisi, Kaustisen kansanmusiikkijuhlien sähellykset tihenee koko ajan hektisemmäksi ja vähän pelottaa. Pitäisi myös matkalaukkuilla itsensä Lestijärvelle, tarvitsen sitä tällä hetkellä niin paljon henkisesti. Sitten juhlat jo alkavatkin, kun pääsen Kaustiselle takaisin. Autokoulun teoriakoekin pitäisi varata. Enää kuukausi siihen muka niin paljon ja kauan odotettuun päivään. En halua. En halua kasvaa isoksi. Itseasiassa kotona ollessani muutamalla lasten/nuorten-leirillä isostellessani mietin, miksi aikuiset ovat sellaisia kuin he ovat, tylsää. Onneksi on musiikkilukio ja voi olla vielä ainakin vuoden vähän lapsi, toisin kuin ehkä jossain muualla. Ja senkin jälkeen voi vielä tulla takaisin Kaustiselle ja unohtaa muu maailma.

 Onnellinen ja väsynyt staffilainen kiittää. Provinssi 2014 oli mahtava.