En keksi taaskaan mitään huonoja asioita, muuta kuin että koulu stressaa tosi paljon, mutta senkin unohtamisessa olen ollut mestari. Ei siis mitään hätää, ja kävin taas pörräämässä Helsingissä, ensimmäiset ennakkotehtävät on toivottavasti perillä ja kamarimusiikkiviikkokin on ohi. Niskasta pitäisi ottaa kiinni, mutta vähän aikaa kyllä levähdän torstain tekstitaidon jälkeen ja vaivun epäsosiaalisuuteen. Tai lähden Helsinkiin. Tai vaivun horrokseen kämpillä ja soittelen ja kuuntelen kansanmusiikkia, vielä vähän lisää. Se ei ota loppuakseen, ei soitettuna eikä spotifysta, mutta en valita. Festareitakin olen fiilistellyt, ihan vain koska Jaerv ja Väsen, en käsitä vieläkään.
Kamarimusiikkiviikko oli vallan kiva, niin kuin tämäniltainen kamukonsertti Pelimannitalollakin. On vissiin kamalan rankkaa tutustua uusiin ihmisiin, kun nämä horrokseenvaipumisepäsosiaalisuusajatukset ovat kovin vahvoja. Menisivät pois.
Uudelle puhelimelle annetaan koti, hyvä se ei ole pidemmällä tähtäimellä, mutta koti kumminkin, muutamaksi päiväksi. Minuahan ei tosiaan kauheasti puhelimesta ole kohta viikkoon tavoittanut. Mutta oikeasti, tämä on ollut yllättävän hauskaa, sietäisi muidenkin kokeilla! On niin kivaa kun ei ole tasan mitään syytä räplätä puhelinta koko ajan.
Tällä hetkellä mikään ei ole kivempaa kuin ajatus siitä, että lukuloma alkaa huomena.
Terveisin abiturientti, joka sai todennäköisesti lievän aivotärähdyksen päivällä koulun lattialla pyöriessään, valkoisen tiiliseinän tullessa vastaan.
