"Tuo sinun elämä on kyllä yhtä matkalaukku-elämää"

Eikä se minua yhtään haittaa, tykkään siitä tosi paljon. En osaa olla ollenkaan paikoillaan. Etenkään siellä, missä sillä hetkellä asun. Kotona oli ihan kivaa, käydä äidin kotipaikassa, olla koirien kanssa, käydä Juhannusnäyttelyssä, nähdä kummipoikaa ja sen isosiskoa, olla isän ja veljen ja äidin kanssakin välillä sekä nähdä isovanhempia. Kuitenkin jo viimeistään ensimmäisen viikon jälkeen kyllästyin. Sitten tingattiin mummin kanssa siitä, onko hyvä asia vai huono asia elää sellaista matkalaukkuelämää, kuten mummi asian ilmaitsi, eikä ollut tietenkään yhtään innoissaan siitä, että pieni lapsenlapsi seikkailee tuuliviirinä maailmalla. Pakkasin siis rinkkani niin täyteen tavaraa, ettei siihen olisi mahtunut enää yhtään mitään ja se painoi aivan varmasti ainakin kolmekymmentä kiloa! Otin selloni ja junailin Rovaniemeltä Kokkolaan, ja sitten Kaustisen ja rinkan tyhjennyksen kautta Seinäjoelle.

Provinssi oli kyllä kieltämättä kokemus. Kuten Seinäjoen leirintäkin. Oon aika sanaton. Perjantain talkoilin ja lauantain olin vain. Vähän jäi harmittamaan ensikertalaisuudesta johtunut sähellys, eikä oikein tiennyt missä olisi pitänyt olla milloinkin ja muutama keikka meni vähän ohi. Mutta silti, ne mitä näin, oli suurimmaksi osaksi mahtavia. Pariisin Kevät oli ihana ja mahtava. Jenni Vartiainen oli ihana ja mahtava, eikä itku ollut kaukana, vaikken sitä juurikaan ole aiemmin kuunnellut. Haloo Helsinki oli yllättävän hieno, vaikken sitäkään ole kuunnellut koskaan. Ja tänään en ole muuta tehnytkään. Vähän itkettää etten pääse Ruisrockiin, siellä olisi niin paljon hyviä esiintyjiä etten kestä.

Nyt on aikaa vain soitella ja olla, tehdä mitä lystää ylhäisessä yksinäisyydessä Kaustisella. Tai niinhän sitä luulisi, Kaustisen kansanmusiikkijuhlien sähellykset tihenee koko ajan hektisemmäksi ja vähän pelottaa. Pitäisi myös matkalaukkuilla itsensä Lestijärvelle, tarvitsen sitä tällä hetkellä niin paljon henkisesti. Sitten juhlat jo alkavatkin, kun pääsen Kaustiselle takaisin. Autokoulun teoriakoekin pitäisi varata. Enää kuukausi siihen muka niin paljon ja kauan odotettuun päivään. En halua. En halua kasvaa isoksi. Itseasiassa kotona ollessani muutamalla lasten/nuorten-leirillä isostellessani mietin, miksi aikuiset ovat sellaisia kuin he ovat, tylsää. Onneksi on musiikkilukio ja voi olla vielä ainakin vuoden vähän lapsi, toisin kuin ehkä jossain muualla. Ja senkin jälkeen voi vielä tulla takaisin Kaustiselle ja unohtaa muu maailma.

 Onnellinen ja väsynyt staffilainen kiittää. Provinssi 2014 oli mahtava.