"mitä käy"

Bussissa istuessa tulee aina sellainen olo, että kaikki on ihan hyvin. Oikeastaan mikään ei ole huonosti. Voi vaan olla. Ja olla matkalla jonnekin, jossa on aina jotain uutta ja kivaa. Varsinkin, jos saa matkata kivojen ihmisten kanssa, on se aivan erityisen kivaa. Mielenkiintoista tää bussissa istumisen mukavuuden löytäminen on siksikin, että ennen en jaksanut tätä touhua yhtään, maksoin vaikka sen kolmekymppiä enemmän päästäkseni junalla. Ehkä kulunut talvi on vaikuttanut asiaan, mutta en kyllä ihan täysin usko siihenkään. Ja kuitenkin, kun yleensä istumista on vähintään viisi tuntia, seinäjoelta helsinkiin. Maisemat vaan vilahtaa ohi, puita ja peltoja toistensa perään, loputtomuuksiin. Tässä on silti hyvä. Kauhean hyvä. Päässä alkoi soimaan "perillä" on tuolla edessämme jossain, mennään mutta ajetaan hiljempaa, toivon ettei matka loppuis ollenkaan.

Perillä on tuolla edessämme jossain.

"Mitähän tässä elämässä käy" on kuulunut viimisen viikon aikana aika monta kertaa pianonsoittajan suusta. Kauhean hankalia kysymyksiä. Mitä käy, milloin ja missä on perillä, vai onko edes ikinä? Luulen ettei ikinä. Eikä oikein mitenkään jaksaisi miettiä nyt tuommoisia. Viikon päästä seistään ktk:n lavalla lakit päässä. Niin vain minäkin, vaikken siihen kauhena sen englannin epätoivon jälkeen uskonut. Vielä viikko kaustista tähän väliin. Tai enää viikko. Nyt en ehkä ala filosofoimaan kaustisen merkitystä sen enempää, teen sen myöhemmin. Ei viittis täälä onnibussissa ruveta rääkymään.

Saa nähdä, aukooko maailmankaikkeus taas päätä mulle ja pianonsoittajalle vaihtamattomista pyyhkijänsulista. Tähän mennessä joka kerta, kun ajomatka on ollut yli kolmekymmentä kilometriä, ja vaikka koko päivän olisi paistanut, alkaa varmasti sataa viimeistään kun ollaan ajettu jonkin matkaa. Jäätelö on myös aika hyvä aamupala-lounas-päivällinen combo. Ei oo tullut edes huono olo, eikä ole nälkäkään. Ihan silleen vinkkinä vaikka kaikille jotka pähkäilee yo-mekon ostoa viimeiseen asti, onnibus uhkaa lähteä ja ainut vaihtoehto on spiceice. Aika hyvä vaihtoehto.

Voi oli kyllä niin kiva muutama päivä helsinkiä ja hengailua! Liikaa käveltyjä kilometrejä, epätoivoa, toivoa, rakkoja jaloissa ja vihdoin löytyneet yo-lelut ja lakit paitsi kengät, haitarin kanssa seikkailua ja roosakin löytyi eikä kukaan mennyt hukkaan, vieläkään.

Paha kuunnella spotifysta mitään omia soittolistoja, kun yhtäkkiä jonkun biisin alkaessa saattaa vaan alkaa polttelemaan alaluomia ja sitten saa taas keräillä ittiään.

Oon kans pohtinut, miten olenkin sattunut tutustumaan niin huippuihin ihmisiin. Ihan sama missä oon, sielä on aina joitakin, joille voi soittaa ja mennä leikkimään. Uskaltaisin melekeen väittää, et kaikki jotka tätä lukee, voi uskaltaa ymmärtää kuuluvansa tuohon kategoriaan. Ja varmasti on niitäkin, jotka eivät lue, joiden tahtoisin lukevan, ihan vain että tietäisivät. Huippu elämä. 

Loppu sanat kesken.